21.3.2017



Itku kurkussa. Sydän raskaana.
Minä, aikuinen lapsi.
Tunnemyrskyssä.
Kirjaan sanoja, korulauseita.
Totuutta en ehkä uskalla kohdata.
Vai onko sittenkään niin.
Kuka on oikeassa, kuka väärässä. 
Onko sillä merkitystä.

Lähekkäin, mutta ei vielä sylikkäin.
Sinä ja minä, minun sisäinen lapseni.
Herkkä olet kai sinäkin!

Sinua en täysin tunne.
Pysy siinä ihan lähellä, tutustutaan hiljaa.
Älä itke kuitenkaan.
En ehkä osaa vielä lohduttaa.

Mutta tiedäthän, olet tärkeä.
Olet äärimmäisen rakas.
Minä välitän sinusta.

Ollaan vaan ihan hiljaa,
sinä ja minä.
Ja tutustutaan hiljaa.

18.3.2017




Huomenta!
Kahvikupin ääreltä täältä!

Yläkerrasta kuuluu kolinaa ja rämimää, pappa korjaa kiuasta ja pieni apulainen on ollut yökylässä. Tuntuu viihtyvän hyvin papan kanssa. Pienet askelee kuuluu...
Pappa keitti aamupuurot, vaihtoi vaipat ja puki päälle ja pieni touhua vieressä jotakin. Ei ole ajankuluongelmia ei!

Mitä on PMS. Sitä että päässä kiristää, tuntuu pahalle ja itkettää. Pienestä asiasta nousee maailman isoin asia ja kiukuttaa ihan kaikki. Ja mikään ei tunnu hyvälle! Sitä tunnetta eilen sulattelin taas kerran kauppareissulla ja istuin hiljaisessa autossa yksikseni. Silloin ei kaipaa ketään, eikä mitään. Kun saa vaan hetken olla yksin ja antaa pahan olon tulla ulos, helpottaa.
Ja sitten kun on helpottanut,  saa vain purkaa ajatuksia ja sanoa miltä tuntuu ja mikä tuntuu. Että siinä lähellä on joku joka ottaa vastaan ja kuuntelee, eikä yritä ratkaista jokaista pientä ongelmaa. Tai antaa viisaita päätöksiä!
Joo kiitos vaan ei vaan viisaille ajatuksille!

Että sellaista se on tämä naisihmisen elämä välillä. Kunnon tunneviidakkoa jossa välillä on rauhallista ja seesteistä ja taas välillä myrskyää niin, että puita kaatuu.

Mutta mä sain eilen vaihdettua mullat kukkiin ja uuteen itse tekemääni ruukkuun istutettua yhden kukan.
Eikä siinä mitään, mutta enhän mä niitä pussin kylkiä lukenut, niin tulipan laitettua kukkasille sitten istutusmultaa kunnon ravintorikkaan kukkamullan sijaan.
Eikun vaihtamaan, ainakin osalle! 
Mutta nyt on kukilla kevät ainakin ja kyllä se vain tuonne uloskin tulee vähitellen. Jes ja elämä voittaa taas!!
Hyvää viikonloppua jokaiselle! Mä otan iisisti!!






16.3.2017

clay works.


Ai että. Se on oikeasti kevät nyt! Ja se uusi mangoliakin kukkii, kun edellinen kuivui pystyyn, eikä suostunut tekemään nuppuja. Kukkakaupan täti antoi mulle tilalle uuden toista lajiketta ja nyt se kukkii niin kauniisti!
Lumet ovat sulaneet sellaisella vauhdilla, se vähä mitä täällä pääkaupunkiseudulla nyt on ollut. Linnut laulaa ja maa tuoksuu märälle mullalle!
Valon määrä vaikuttaa myös pääkoppaani, mieleeni ja jaksamiseeni, oikeasti! Tosin nyt, kun työmäärä on muuttunut toiseksi ja sen laatu, väsyttää normaalia enemmän.
Mutta vastapainoksi kiipeämiselle ja nostelulle, olen saanut itsestäni irti pienille hölkkälenkeille tuonne pölyiseen keväiseen kaupungin ilmaan. Ainakin nyt niin kauan, kun hengitys kulkee...allergia aika kun alkaa olla pian käsillä! Tai on jo!! Nooh, astmalääkkeellä mennään...

Kiitän auringonpaisteesta, keväästä, kodista, työstäni, kaikesta! Kiitän ihmisistä ympärilläni, rakkaistani, kaikista!
Arjen elämässä on kaiketi kysymys kiitoksesta, väsymyksenkin aikana, levon aikana ja kun vain saa olla ihan paikallaan. Ehkä juuri silloin muistaa kiittää, olla hiljaa ja läsnä. Ihan itselleenkin!!
Elämä on arjea, arkea ja arkea. Toteamus ja ajatus, kyllä! Mutta arjessa kaiken sen työmäärän keskellä, kaupantätinä, pyykinpesijänä, jääkaapin täyttäjänä, hoputtajana, huolehtijana jne... jne. 
Niin, arjen keskellä tuntuu juhlalle, kun on vapaapäivä, tai ihan täysin vapaa viikonloppu ilman töitä!
Se on kuin juhlahetki, loma tässä kevään keskellä! Asennekysymys tämänkin kaiketi on!!

Mä lähden nyt kahvinkeittoon ja kauppaan, ennenkuin kuin se kaupantädin rooli alkaa taas kello 16.00! 




4.3.2017


Olen täynnä kysymyksiä, väsymystä, hiljaista hätää. 
Silmistäni sen tarkka voi havaita, puheeni riveiltä lukea.
Elämäni, muutoksen tuulessa, uuden kynnyksellä,
minä juuri sille astuneena. 
Uskoni koetuksessa tälläkin hetkellä, 
epäuskoni silmieni edessä.
Sydämen liitutaululla.

Tarvitsen uskoa, tarvitsen todella.
Saanko sitä, saisinko oikein paljon.
Kiitos!

Näenkö sittenkään eteeni kuin päivän matkan.
Sumun peitossa on tulevaisuus.

Isä, olen niin pieni ja eksyksissä.
Hädässä isossa laivassa.
Vajoaako laivani myrkyssä!
Tipunko minä kyydistä.

Antaisitko valon tähden taivaalle johdattamaan.
Antaisitko sydämeeni lujan luottamuksen,
epäuskon sijaan!

Vai opetatko taas pientä lasta!
Opetatko tarttumaan kirjoitetuun kirjaan.
Lupaukseen juurtumaan.
Arjen elämässä aina puoleesi kääntymään,
lujasti, varmasti,
uskoon vain turvautumaan.

Mieleni linnakkeet sinä saat murtumaan.
Ja pelkoni, hätäni.
Ihmisen elämäni.
Tunnet kaikista parhaiten.

Jään tähän!

21.2.2017





Tiistai ja auringonpaiste.
Röhä ja särkylääke.
Paljon kuumaa inkiväärijuomaa.
Ihana mangolian oksa.
Valo.



13.2.2017



En uskonut, en luottanut.
Pelkäsin ja epäilin.
Sinä tiesit kuitenkin.
Mikä parasta olisi minulle.
Pienelle aralle lapselle.

Valmistit kaiken valmiiksi.
Tartuit hellästi käteeni, 
työnsit, lempeästi töytäisit.
Ota askel, ota toinen.
Sitten näet ja ymmärrät.

Ei Isä hylkää lastaan, 
ei jätä milloinkaan yksin vaeltamaan.
Hymyilee ja rakastaa,
 lapsensa ilosta iloitsee, onnesta.
Pienestä uskalluksesta,
uudesta askeleesta.

Arkana sain kulkea,
uudet askeleeni kantoivat.
Hiljalleen saan mennä eteenpäin,
  luottamuksessa vahvistua.

Ei Isä hylkää lastaan,
ei jätä milloinkaan,
yksin vaeltamaan.
Hän hymyilee,
Hän rakastaa,
Suojelee pientä lastaan.



Brought by spring





Auringonpaiste, maanantai, hyvä mieli ja innostus! 
Ja mä selvisin noista puolestatoista työviikosta uudessa työpaikassa ja nyt on ihan voittajafiilis! Erilaista, ruumiillisesti raskaampaa, mutta ai että, niin erilaista!
Ja saan sen tavaroiden siirtämisintovimman täytettyä töissä, joten kotona saa huonekalut levätä ehkä pidempään samalla paikalla, tai sitten ei!

Mutta kevään tuntua, sekä tuon uuden työn sisäänajon tuomaa innostusta ilmassa. Kaivoin kaapista nimittäin ompelukoneen ja surautin kassin sekä uuden tyynynpäälisen. Tai ehkä paremmin sen tuotoksen saamisen into! 

Nämä päivät ennen iltavuoron alkua ovat kuin vapaapäiviä! Kerkiää tehdä vaikka mitä! Tänäkin aamuna on ajettu jo pitkin pääkaupunkiseutua, haettu yksi artekin pöytä myyjältä, kuskattu se tyttären kotiin lainaan ja samalla reissulla päässyt halimaan tuota pientä ihanaa rakasta.
On juotu useampi kuppi kahvia ja vielä kerkiää vaikka mitä, kuten autojen sisäimurointiin...Ja sen jälkeen hiukan vaakatasoon ennen työpäivän alkua!
Muut tulee kotiin, niin mä lähden! Mutta hei, mä sain nauttia tästä auringonvalosta nyt päivällä!! Kiitollinen mieli!!