28.9.2016

epätäydellisen täydellinen



secondhand jug


Epätäydellisen täydellinen. 

Kannu, ihminen, koti, perhe, työ, eletty elämä, ihmiset ja ihmissuhteet. Minä. Siis epätäydellisiä, mutta silti täydellisiä.
Ihmiset ovat Luojan suuria täydellisiä luomuksia kaikessa vajavaisuudessaan ja rikkonaisuudessaan. Sinä, minäkin!

Koti, täydellinen turvanpaikka arjen lepoluola, vaikka niin epätäydellinen kuitenkin. Perhe, paras ja täydellinen, rakkaat ihmiset ympärillä, mutta epätäydellisten ihmisten kokoonpano, kuitenkin. 
Emme pääse eroon riidoista ja ymmärtämättömyydestä, teinien puhumattomuudesta tai vain likapyykistä vessan pyykkikorissa. Ja siitä tyhjästä jääkaapista keittiössä.
Työ, suuri osa ihmisen elämää, täydellisiä ja epätäydellisiä töitä. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin sellaista miellyttävää, josta voi kokea olevansa tarvittu sekä osaava. 

Eletty elämä.
Jos omaa elämääni katson, se on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri sopiva ja minulle räätälöity. Surut, murheet, ilot ja kivut, kaikki on valmiiksi merkitty elämäni janalle. Ja ne ihmiset joita olen kohdannut, ovat olleet joko tunteideni mukaan täydellisiä tai epätäydellisiä. Silmissäni ja sydämessäni kun on ihmisen vikaa...
Ihmissuhteet ne vasta epätäydellisiä ovat. Voi  sitä sekamelskaa ja väärinymmärrystä sekä tunteiden kirjoa. Ja en edes ole mikään teini!

Ja mikä kaikessa tässä on levollista, niin turvallista. Saa luvan olla epätäydellinen ihminen, armosta riippuvainen, ristin tien kulkija. Juuri sellainen kuin tuo kannu, hiukan vinossa, rouhean ulkokuoren omaava, mutta taitavan savenvalajan tekemä arvokas yksilö. 
Ainutlaatuinen!
Niin sinäkin!







23.9.2016

savenvalajan käsissä


clay lady waiting to get finished


Jämäsavea, yrittämistä. epäkohtia.
Harjoittelua, innostumista, onnistumisen tunnetta.
Jännitystäkin.


ehkä elämän helmiä nämäkin.





Syyskuun alkupuolella olin Virroilla, Marttisen leirikeskuksessa lapseni leirikoulussa valvojana.  Säät olivat aurinkoiset ja vesisadetta emme nähneet, vaikka pakkasinkin sadevaattetta ja kumisaapasta mukaan.
Mökissä kuusi esiteini tyttöä ja minä. Koin, että tuolla matkalla tapahtui muutamia asioita joiden takia ehkä minä sain jotakin, ehkä joku lapsikin. Jotakin sellaista joka jäisi mieleen pitkäksi aikaa.
Arvokkaita sanoja, välittämistä, luottamusta!
Mukana oli myös muutama muu vanhempi, joiden kanssa saimme pitää mukavia pieniä keskusteluhetkiä.

Sain itsekin kokeilla sumopainia erään äidin kanssa, testata antiikkisia resiinoita resiinarallissa ja katsella rohkeita, itsensä ylittäviä tyttöjä köysiradalla korkeuksissa.

Ehkä elämän helmiä nämäkin kaikki muistot. 
Matka meni hyvin ja matkatuliaisena toin itselleni flunssan ja se jatkuu edelleen...




6.9.2016


Kun katson elämääni taaksepäin, moni asia on muuttunut, vai onko? Olenko itse vain kasvanut aikuiseksi, erämaiden ja vehreiden laaksojen läpi kulkiessani? 

Joskus elämässä alkutaipaleet ovat vaikeat. On rikkinäisiä perheitä, avioeroja, surua ja murhetta, jotka tallentuvat pienen lapsen muistiin syvälle. Niin syvälle, ettei lapsi itsekään aina tiedosta mitä, mutta monesti ne muistot muuttavat ja muokkaavat toisenlaiseen suuntaan, päinvastaiseen kuin alkuperäinen suunnitelma.
Itse, olen purkanut elämääni, kipeitä sekä hyviäkin asioita toisen ihmisen kanssa, rukoillen ja luottamuksellisesti jakaen. Kaikella on aikansa ja paikkansa auringon alla. 
Tämä kaikki on kuin suurta matemaattista laskelmaa vanhanaikaisella rullalaskimella laskettuna. Rulla pyörii, siihen piirtyy numeroita kuin tekstiä. Kun kaikki on merkitty muistiin ja rulla loppunut, se heitetään pois. Kokonaan!
Ja uusi rulla asennetaan tilalle, uutta varten!

Olen oppinut ja edelleen opin seisomaan omilla jaloillani, tuolla vankalla kalliolla, kalliolla joka kestää ja pysyy.
Vaikka meri pauhaa ja myrsky raivoaa, kallio pysyy järkähtämättömänä paikallaan. Siinä, aivan rauhassa, hiljaa ja lempeästi, kuin odottaen myrskyjen laantumista ja merenkäynnin hiljenemistä, on kallio.
Saan olla minä, pieni ihminen ja odottaa. Elämäni keskellä, tunteiden mylläkässä, sekasorrossa, pelossa, ilossa ja elämän ihmeissä.  Saan oppia kiittämään!

Turvaan kirjoitettuun sanaan, en omaan voimaani. Puhun Hänelle, joka kuulee syvimmätkin ajatukseni, näkee lävitseni. On rinnallani. Vaikka en ymmärtäisikään kaikkea järjelläni, olenhan vain keskenkasvuinen ihminen.
Miten turvallista ja ihmeellistä.

En tiedä tulevaa, tiedän vain menneen. Elän tässä hetkessä. Haluan kulkea rukoillen, sillä minulle luvataan, että minua johdatetaan, kun kuljen rukoillen.

Hän avaa tien eteeni, 
Hän on tie.
Jos en ymmärrä, kysyn neuvoa. 
Hän asettaa polulleni ihmisiä avuksi, tueksi ja turvaksi, opiksi.
Muistanko aina, en!
Olen keskenkasvuinen ihminen.
Mutta voin palata, kolkuttaa ja anoa.
Opetella olemaan myös armollinen, ihan itsellenikin!


Ole siunattu!



4.9.2016


Viltti

Villaista ja karkean kapeaa kuin kaitaliina. Ja monen monituista metriä kierrätyskeskuksen palakangaslaatikossa. Ja  se maksoi muistini mukaan silloin kuusi euroa koko pala.  
Kokeilumielessä ompelin reilun metrin pituisia paloja yhteen siksak - ompeleella. Lisäksi hapsotin jokaisen pään erikseen.

25.8.2016



Lohdutus, armo ja rakkaus.
Totuus täydellinen.
Vain Hänessä on.
Tule lapseni.
Älä pelkää.
Usko vaan.

Tulen vastaan.



21.8.2016

brass /





secondhand.
simplicity.
and did not lose too many coins...

sorry, do not have any candles yet...